Täti Moonikan Majatalo

Äitini tekee maailman parasta kaalilaatikkoa. Niinpä ostin eräänä päivänä ainekset kaalilaatikkoon ja soitin äidille, joka opasti ja ohjasi minua puhelimessa. Tein laatikon täsmälleen äidin ohjeiden mukaan ja annoin sen kypsyä uunissa tuntitolkulla. Yläkertalaiset antoivat ystävällisesti puolukoitakin, että laatikon kylkeen saatiin survosta. Lopputulos näytti kaalilaatikolta, tuoksui kaalilaatikolta, mutta valitettavasti ei maistunut äidin kaalilaatikolta. Äiti tarjoaa kaalilaatikon kanssa aina keitettyjä perunoita ja lihapullia, joita nyt ei ollut, liekö johtunut tästä ettei laatikko oikein maistunut.

Kunhan saan maun kohdalleen, jaan reseptinkin, mutta toistaiseksi homma on ns. hakusessa.

Isänpäivän kunniaksi valmistin omalle isälleni tänään Burgundinpataa à la Hans Välimäki, kirjasta Ruokaa Ranskasta. Tykkään kaikista Välimäen keittokirjoista, niissä on sopivan lyhyitä reseptejä ja kauniit kuvat (P.S. jälkiruoka kirja tosin on aika haastava, ja siinä on vähän pidemmät reseptitkin). Turhan harvoin vaan tulee näistä, tai mistään muistakaan kirjoista kokkailtua.

Sitten vielä pari sanaa Sarpanevan padasta. Sehän on tyylikäs ja kaunis esine. Mutta. Se ei ole, mielestäni, kovin kätevä käytössä. Miten esimerkiksi nostat täyden (siis erittäin painavan) kuuman padan uuniin, ilman että kämmenselkäsi esimerkiksi kärähtää uunin vastuksiin tai pata tipahtaa avonaisen uunin luukun lasiin? Burgundinpadan osalta selvisin kyllä ihan hyvin, ilman palovammoja ja uutta uuninluukun etsintää, mutta ei se kaukana ollut. Lisäksi tiskatessa saa päivän käsitreenin. Itselläni ei tosin ole kokemusta mistään muusta valurautapadasta, joten voihan olla, että ei se sen helpompaa ole toisellakaan muotoilulla.