Mummoilun anatomia.

Eilen bussipysäkillä seistessäni näin kaksi kiireestä kantapäähän tyylikästä mummoa. Harmitti ettei sattunut olemaan kameraa mukana. Toisella mummoista oli todella upea asukokonaisuus joka poikkesi normaalista mummovarustuksesta huomattavasti ja horjutti omaa suunnitelmaani tulevaisuuden mummoilujen varalle. Harmaata Jokapoika-paitaa piristi oranssi takki keltaisin kuvioin, jalassa oli kapeat farkut joita oli reippaasti käännetty lahkeista ja mustat nauhakengät. Päähineeksi tämä tyylikäs rouva oli valinnut tosi hauskan pellavaisen hilkan. 

Muistan jo pienenä tyttönä höpöttäneeni äidilleni että minusta tulee sitten sellainen ja sellainen mummo. Näihin ensimmäisiin suunnitelmiin kuului vanhoja alushameita, pörröinen punainen villamyssy ja muita mummoilun välttämättömyyksiä. Alan olla lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä ja edelleen tulee tulevaisuuden mummoilua mietittyä usein. Alushameet ja pörröiset myssyt ovat edelleen listalla, mutta nyt suunnitelmat ovat kehittyneet pidemmälle. Kunhan jään eläkkeelle (ja toim. huom. en ole vielä edes valmistunut ammattiini), laitetaan kämppä ja muu omaisuus myyntiin ja muutetaan Lontooseen. Mukaan lähtee kissojen ja kirjojen lisäksi vain välttämättömimmät. Toivottavasti löytyy sopiva vanha asunto läheltä Kensington Gardensia, jota voi sitten ajan kanssa sisustaa (lipastoja, peilejä, valokuvia, keinutuoli, pitsiliinoja, ruusutyynyjä, posliinisia mäyräkoiria…).

Tämän fantasian huippukohta on se, kun syksyisenä sunnuntaiaamuna köpöttelen asunnostamme ulos. Tukka on papiljottikiharoilla (olen päätynyt tähän hiustyyliin tiukan pohdinnan jälkeen) ja takaraivolla keikkuu myssy. Jalassa on mustat Eccot ja päällä pitkä, värikäs takki. Leipomosta haen tuoreita croisantteja, ja lehtikioskilta päivän lehdet. Jos olen reippaalla tuulella, käyn ruokkimassa joutsenia. Muutama tunti menee sitten kotosalla, radiota kuunnellen, lehtiä lukien, kahvia juoden. Lopun päivää voi kierrellä kaupungilla, lukea kirjoja, neuloa, kirjoittaa kirjeitä ja syödä hyvää ruokaa.

Toivoisin että joku nuori nainen näkisi minut viisi vuosikymmentä tästä eteenpäin, Kensington Gardensissa, lehtinippu kainalossa joutsenia ruokkimassa, ja ajattelisi itsekseen että siinäpä näpsäkkä mummo.

”Harmi ettei tullut kameraa mukaan.”

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Mummoilun anatomia.

  1. Kerrankin oli kamera mukana. Kuvassa keskellä on Leonore, joka on asunut Brooklynin Williamsburgissa 60 vuotta. Kuulin että hän on ollut aikoinaan malli, joten kävin kysymässä tietääkö hän mitään burleskista. ”I dunno nothin’ about it. I used to be the centerfold for a magazine, you can go to the Aurora restaurant and see, they have a picture on the wall. Waddaya want me to do, dance?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s