Vihdoinkin sitä neulepuikkojen kalinaa.

Neulepuikot ovat pysyneet kesän visusti piilossaan, mutta syksyn tullen (ja se on nyt oikeasti täällä) aloin taas kaivata neuleprojektia. Mitä tahansa neuleprojektia oikeastaan. Inspiraatio kuitenkin puuttui täysin ennen kun haistelin Eltsun esittelemiä hahtuvalankoja. Iih!

Hahtuvalankahan ei siis ole varsinaisesti lankaa, koska se on kiertämätöntä. Se pitää neuloa kaksinkertaisena ja lanka tuppaa katkeilemaan ainakin aloittelijan käsissä usein (langan päät pyöritellään takaisin yhteen, ei solmita). Saatavilla on todella herkullisia sävyjä, ja käsittelemättömässä langassa on mahtava tuoksu – lampaan sellainen. Oikeastaan keksin katkeilemisesta eilen hyvänkin puolen; kutoa täytyy todella kevyin ottein ja rennosti. Joskus kutoessaan huomaa puristavansa puikkojaan sormet valkoisina ja kutovansa kuin viimeistä päivää (”vielä muutama kerros ja sitten menen nukkumaan, ihan varmasti”). Hahtuvalankapa katkeaa moisesta kiukuttelusta heti. Halpaakin mokoma oli, 3,80 €/100 grammaa.

Huonona puolena sanoisin että hahtuvaprojekti ei ole sellainen jonka ottaisin tien päälle mukaani. Sukkaa tai lapasta kutoessa kutimet yleensä matkustavat kivasti käsilaukussa ja kutomalla voi tappaa aikaa vaikkapa bussissa tai kahvitauolla (ei saa nauraa, olen minä kutonut kahvitunnillani). Hahtuvakiekot ovat kuitenkin niin valtavia ja kutominen sen verran haastavaa että hermothan siinä menisi jos tuota yrittäisi ruuhkabussissa väkertää.

Mitä siitä nyt sitten tulee? Minäpä en vielä edes tiedä. Teen nyt alkajaiseksi kaulaliinaa; kokeilen miten lanka käyttäytyy ja miltä lopputulos näyttää. Tuloksenhan voisi sitten halutessaan huovuttaa koneessa ja sitäkin olisi kiva kokeilla. Jos huivista tulee hieno, en tiedä olenko valmis ottamaan riskiä että se huovutuksesta muuttuu huonommaksi. Haluaisin myös tumput ja myssyn samasta langasta mutta katsotaan nyt mihin asti kärsivällisyys riittää (ja löydänkö sopivia ohjeita).

Nyt jo voin sanoa että hahtuvalangasta tulee hyvä mieli. Kutominen on ihana tapa rentoutua iltaisin ja tyhjentää pää.

Mainokset

2 thoughts on “Vihdoinkin sitä neulepuikkojen kalinaa.

  1. Siis mitä nauramista siinä on, jos kutoo kahvitauolla? Minä kudon myös seminaareissa, palavereissa ja tietysti bussimatkoilla 🙂

    Mistä muuten löysit noin edullista hahtuvalankaa?

  2. Itäkeskuksessa (Hansasillan tuolla puolen) on pieni lankakauppa jonka nimeä en nyt muista. Hahtuvat olivat tarjouksessa ja värivalikoima upea! Mieleni teki ostaa enemmänkin mutta jos nyt ensin nuo kiekot saisin nysvättyä… joksikin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s