Paris, mon amour

Pariisi on ihana. Kaunis, monipuolinen, persoonallinen ja huumaava. Pariisin teattereissa pyörivät yhtä aikaa kaikki ne elokuvat, jotka olen vaivoin onnistunut näkemään Helsingissä viimeisen viiden vuoden aikana plus puolet niistä, jotka ovat edelleen ”must see” listallani. Kaiken tämän lisäksi ranskalaisia on lumoavaa kuunnella ja katsella. Eikä ranskalaisten suhdetta ruokaan voi kuin kunnioittaa hiljentyen. Kahden tunnin lounaat jälkiruokineen ja viinilasillisineen kelpaisivat allekirjoittaneelle oikein hyvin. Samoin myöhäiset illalliset tunnelmallisessa lähikuppilassa, jossa tarjoilija järjestelee palapelinomaisesti salin mahdollisimman täyteen ihmisiä.

Chez Chartier, perustettu vuonna 1896 (7 rue Faubourg-Monmartre, 9e arrondissement). Tänne kannattaa mennä ihastelemaan tunnelmaa sadan vuoden takaa sekä vain hieman sitä nuorempia herrasmiestarjoilijoita. Ruokakin on hyvää ja kohtuuhintaista. (Täällä söin elämäni ensimmäisen etanan!)

Mmm…ruokaa..lämmöllä muistaen lämmintä chèvre salaattia, karitsaa papupedillä, lohta ja perunamuussia sekä kaikkia suklaajälkkäreitä ja juustoja. Viinejä unohtamatta. Jos muuten on neljä päivää pienessä viinisievässä, niin reissun jälkeiseen henkiseen krapulaan sekä paluuseen kylmään ja tyhjään asuntoon (jota kodiksikin kutsutaan) kannattaa varautua vähintäänkin 1/4 kg suklaalevyllä.

Tyrmäävän elokuvatarjonnan lisäksi löytyy tietysti hirvittävä määrä muutakin kulttuuria. Picasso-näyttelyiden ovat eivät minulle auenneet, mutta sen sijaan kaksi mainiota valokuvanäyttelyä täydensivät Pariisielämystäni. Niistä suuremman vaikutuksen teki Henri Cartier-Bressonin ja Walker Evansin Amerikka-aiheinen näyttely, mutta kuvassa oleva Voguen muotikuvaajan, Patrick Demarchelierin, näyttely oli myös hyvä ja etenkin veikeästi rakennettu.

Mes amis, menkää Pariisiin! Ja ottakaa minut mukaan.

Mainokset

5 thoughts on “Paris, mon amour

  1. Mäkin haluan kokea Pariisin tuollaisena.
    Ehkä me joskus yhdessä voidaan karata sinne viikonlopuksi, ja sä voit esitellä mulle oman Pariisisi!

  2. Ah, Pariisi!
    Sanonnan pitäisi minusta kuulua: nähdä PARIISI ja kuolla.
    Minä olen muuten syönyt tuossa samaisessa salissa. Ruoka oli hyvää, vaikkakin tilaukset menivät täydellisen kielitaidottomuuden sekä ranskalaisen ylpeyden vuoksi ihan tuurilla.

  3. Mietinkin että niillä ei varmaan ole muuta kuin se ranskankielinen lista, jonka tulkitsemisessa vuosia kieltä opiskelleetkin joutuivat turvautumaan sanakirjaan…mutta jos ei pelkää niitä suomalaisessa keittiössä vähemmän käytettyjä ruumiinosia, niin ei ne sokkotilauksetkaan kovin pieleen voi mennä 😉

    ja tytöt, olen aina valmiina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s