Vuosi 2011

Uuden vuoden kunniaksi halusin kirjoittaa minulle rakkaista esineistä ja asioista. Sen enempää analysoimatta, keräsin ympäriltäni muutamia tavaroita.

Sekalainen tavarakasa antaa myös mahdollisuuden tehdä lupauksia alkavalle vuodelle.

Valerie Gallowayn printti odottaa edelleen kehystystä, vuosi 2011 voisi olla otollista aikaa kehystää tämä, ja monet muutkin kehyksiään yhä odottavat printit ja vedokset joita meille on kerääntynyt.

Vuonna 2010 aloin taas päästä äidiksi tulemista edeltäneeseen lukuvauhtiini. Nopeimmin tuli luettua Augusten Burroughsin tuotanto (kuvaan pääsivät Running With Scissors ja Possible Side Effects koska ne olivat lähimpänä, ja osa on lainassa). Nyt työn alla David Sedarista ja tuoreessa muistissa vielä klassikko, Cash by Johnny Cash. Tänä vuonna lupaan viettää enemmän aikaa antikvariaateissa.

Tällä hetkellä rakkaimpia korujani on kuvassa kolme. Omstartin lusikkakorvakorut ja Katariina Guthwertin yleisurhoollisuusmitali löytyivät jouluna Neiti Mintun antamasta paketista. Mitalissa on Amanda Palmerin kuva, ja saattaapi olla että paketin avaamista seurasi harvinainen hetki, kun en liikutuksen kyyneliltäni saanut sanaakaan suustani. Kolmas koruista on Toijalan yhteiskoulun luokkaranneke vuodelta 1936. Sain sen äidiltäni joka puolestaan oli saanut sen isotädiltään, ja koru on minulle erittäin rakas. Kerään kaikkea kiiltävää kuin harakka, voisi olla aika oppia myös käyttämään kaikkia näitä kauniita koruja.

Riikinkukko joka roikkuu kuvan yläreunassa on lahja rakkaalta kirjeystävältäni jonka olen tänä vuonna nähnyt kahdesti. Tahti on huima, sillä olemme olleet kirjeystäviä seitsemän tai kahdeksan vuotta, ja nähneet ennen tätä vuotta muistaakseni kaksi kertaa.

Le Petit Longue-Dog on uusi lempipunkkuni. Perusteluiksi kelpaa kätevän pullon mäyräkoira ja pehmeän marjainen maku. Lupaan tänä vuonna nähdä enemmän ystäviäni, järjestää enemmän brunsseja ja iltapaloja, ja juoda useamman kerran punaviiniä Neiti Mintun kanssa.

Lupaan myös kirjata kutomuksiani ahkerammin Ravelryyn, ja olla järjestelmällisempi käsitöideni kanssa. Lupaan etten osta uutta sukkalankaa ennen kuin entiset on kudottu (tämä tulee olemaan hankala lupaus pitää).

Leijonasiroittimen toin Lontoosta. Haluaisin tänä vuonna matkustaa enemmän, ja mieluiten perheeni kanssa. Tämä ei ole lupaus, vaan haikea toive.

Kirjapinon alta kurkkaa keikkalippu. Olin katsomassa pikkusiskoni kanssa Jukka Poikaa Tavastialla tapaninpäivänä. Niin paljon kun nautinkin musiikista, käyn katsomassa sitä elävänä harmittavan harvoin. Koitan korjata tilannetta.

Huomaan että useimmat näistä lupauksista vaatisivat lisää aikaa ja mahdollisesti rahaakin. Lupaan että teen entistä kovemmin töitä järjestääkseni molempia. Kun vielä oppisi yhdistämään perheen, kolmivuorotyön, opiskelun ja omat harrastukset…

Lopetan Neil Gaimanin sanoihin:

May your coming year be filled with magic and dreams and good madness. I hope you read some fine books and kiss someone who thinks you’re wonderful, and don’t forget to make some art — write or draw or build or sing or live as only you can. And I hope, somewhere in the next year, you surprise yourself.

Mainokset

2 thoughts on “Vuosi 2011

  1. Pidän lupauksistasi Neiti K! Meinasinkin viime käyntisi jälkeen antaa hieman palautetta, että seuraavalla kerralla kylään tullessasi ei sovi vilkuilla puhelinta viiden minuutin välein (eikä kieltäytyä punaviinistä). Helmikuuta odotellessa [pirun tipaton].

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s