Koukussa neliöihin

Isoäidinneliöt ovat kiinnostaneet jo pitkään, mutta jotenkin kuvittelin sellaisen tilkkutäkin valmistuksen olevan varsin työlästä. Mutta eipä ollutkaan! Harjoittelin ensin tekemällä yhden kaulaliinan, ja seuraava projekti olikin peitto tulevalle perheenjäsenelle. Novitan ohjeen mukaan syntyi, tosin värien käytön osalta en noudattanut mitään selkeää suunnitelmaa, mikä näkyy kyllä lopputuloksessa.

IMG_1784

IMG_1785

Aika pieni siitä tuli, mutta pieni kai on käyttäjänsäkin – ainakin ensialkuun.

 

Tuunattu sammutuspeite

20121017-170357.jpg
Sammutuspeite tarvii olla, ja hyvällä paikalla vielä. Mutta ei sen tarvi olla niin ruma!

Ompelin jämäkankaista peitteen kokoisen pussin jonka yläosaan laitoin lenkin vanhaa kanttinauhaa (jätin pussin sisään nauhasta pitkät hännät joilla sain sammutuspeitteen sidottua pussin sisälle). Viimeistelin koko komeuden mummin vanhoilla tyynypitseillä. Kääntöpuoli on vohvelikangasta, ja olen siihen kirjaillut että ”sammutuspeite”, mutta oli sellaiset harakanvarpaat että ei kehtaa täällä julkaista. Täytyy näköjään noita ristipistoja vähän treenailla.

Kurkihimmeli

Kävin viime vuoden lopulla rakkaan ystäväni kanssa Korjaamon joulumyyjäisissä, missä ihailin lintuorigameista tehtyä himmeliä. Se oli aika tyyris, ja käsistään kovin kätevä ystäväni totesi, että sellainen kannattaisi enemmin tehdä itse. Hieman vastentahtoisesti työnsin lompakon takaisin laukkuuni, ja ajattelin hiljaa mielessäni ostavani sen sitten joskus kun olen yksin liikkeellä.

Sopivaa tilaisuutta origamihimmelin hankintaan ei kuitenkaan tullut. Jouluna yllätys olikin suuri, kun pukin kontista paljastui laatikko, jossa luki ”DIY – Minnan origamikurkihimmeli”. Ihana ystäväni oli itse tehnyt täydelliset ohjeet ja laatikosta löytyi kaikki tarvittava materiaali himmelin tekoa varten.

Hetken epäilin miten mahtaisin selvitä tehtävästä, mutta ohjeet olivat mitä parhaat.

Lintujen taittelu sujui vikkelästi, eikä aikaakaan kun himmeli oli valmis. Ja aika hieno siitä tulikin, vaikka itse sanon. Ja vastaa se ihan hyvin mallikuvaakin, vai mitä sanotte?

 

Kiitos Soile!

 

-neiti minttu

Tee-se-itse: Korvisteline

Tarvitset

  • laudanpätkän
  • pieniä nauloja
  • vasaran
  • 1 kolmionmuotoisen kiinnityssysteemin ja 1 ruuvin

Tee näin

Nakuttele pieniä nauloja korukokoelmasi mukainen määrä lautaan. Sovita naularivistöjen väli korvistesi mukaan niin, että pisimmätkin mahtuvat roikkumaan nätisti. Kiinnitä kolmiosysteemi laudan takapuolelle, yläreunaan keskelle. Ruuvaa kiinnitysruuvi seinään sopivaan kohtaan (voit käyttää myös naulaa tai ripustuskoukkua).

Voilà!

Hakusanat hakusessa

Välillä huvitan itseäni katselemalla minkämoisilla hakusanoilla blogiin on päädytty. Koska kävijämäärät ovat suhteellisen pieniä, ei varsinaisia helmiä hakusanoista useinkaan löydy. Tänään mietin kuinka pettynyt on ollut henkilö joka on päätynyt Majataloomme hakusanoilla ”nännit ja rinnat pystyssä”. Luulen että tuolla haulla päätyi tähän kirjoitukseen jossa kerroin virkaamistani rinnoista. Näissä ei ollut mitään eroottista, vaan ne päätyivät lapsivuodeosastolle opetuskäyttöön. Samaan paikkaan on menossa myös tämä tekeleeni:

Saanko esitellä Kaisan. Kaisa on virkkaamani nukke. Ensimmäinen nukke jonka olen tehnyt, eli eräänlainen prototyyppi. Lankana oli Debbie Blissin puuvillalanka, tukkaan käytin vanhoja kirjailulankoja ruskean eri sävyissä, vaatteet tein käsin kankaanjämistä mitä kätköistäni löysin.

Kaisapa ei olekaan mikä tahansa nukke, vaan Kaisa osaa imettää. Nännin virkaa toimittaa neppari, jonka vastakappale on ommeltu pienokaisen suuksi. Käsivarsien sisällä on rautalankaa, joten Kaisan vauva on napakasti rinnassa kiinni. Siinä teille hakusanoja.

Työ ja huvi

Kun ammattiasiat kohtaavat käsityöt.

Imetysohjauksessa ja synnyttäneiden äitien kanssa työskennellessä usein toivoo että olisi käsillä jotain millä voisi havainnollistaa esimerkiksi rintojen käsinlypsyä tai muuta tärkeää asiaa. Jotkut kätilöt käyttävät kyynärpäätään, lapsivuodeosastolla törmäsin olkatoppaukseen johon oli kuulakärkikynällä piirretty nänni. Näin tovi sitten virkatun rinnan ja tuumasin että pystynen sellaisen itsekin väsäämään. Huomasin että jämälangoilla pääsee jo pitkälle ja niinpä kokeilun ja erehdyksen kautta viimeisten viiden viikon sisällä syntyi pikkuinen lauma tissejä:

Kokeilin puuvillalankaa (hiukan liian velttoa tissiin, nänniin sopivaa), villalankaa eri valmistajilta (Araucaria vei voiton), eri kokoisia koukkuja (suht pienellä tuli siistimpi jälki) ja muutamia täytteitä (pumpulista tuli melko möykkyinen tissi).

Viimeisessä tississä yhdistin kaikki parhaat ominaisuudet:

Lankoina ruskea Araucaria (oliskos Ranco?) ja nänninä Menitasta mukaan tarttunut puuvillalanka. Aloitin ympärysmitasta ja kaventelin kohti nänniä. Nännin tehtyäni poimin silmukat siitä mistä olin aloittanutkin ja aloin kavennella pohjaa. Sisällä on sukkahousun punttia pala, jonka olen täyttänyt hirssiakanoilla (vanhasta tyynystä). Laitoin täytteen sisään kun vielä mahtui, ja kavensin sitten sen mukaan että sain kauniin pohjan.

En ole kummoinenkaan virkkaaja, rehellisesti sanoen en ole ennen näitä tissejä saanut virkattua yhtäkään työtä valmiiksi. Nämä syntyivät kuitenkin helposti ja nopeasti, ja uskon että niistä on hyötyä siellä minne ne lahjoitin. Oivallinen lahjaidea kätilölle tai terveydenhoitajalle, virkkuukoukut viuhumaan!

Seuraavaksi ristipistotöitä?

Kuun alussa olin kahden ystäväni kanssa Gotan Projectin keikalla Kulttuuritalolla. Paikan päälle saavuttamme panin merkille useamman iäkkäämmän pariskunnan, jotka eivät ihan vastanneet käsitystäni Gotanin kohderyhmästä. Hämmennys kasvoi entisestään, kun seisomakatsomossa alkoivat tanssiharjoitukset. Kolmen kovaa vauhtia kolmeakymmentä lähestyvän naisen ryhmämme piti lavan edessä paikkojaan järkytyksestä lamaantuneina. Olimmeko alkaneet pitää ikäihmisten musiikista? Eikö moderni tango ollutkaan modernia?

Kaiken tämän keskellä muistin juuri ilmoittautuneeni (serkkuni houkuttelemana tosin) kranssikurssille. Sen jälkeen olikin aika vaihtaa puheenaihetta.

Kurssi oli eilen, ja kranssista tuli hieno. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ruotsalainen joulu