Kuistilla, osa 2

”Initiative is doing the right thing without being told”

Mainokset

Pääsiäinen tulee taloon

Pajunkissat takamettästä, langanjämät emännän varastoista, pääsiäisvalot (ennen myös jouluvaloina ja uudenvuodenvaloina esiintyneet) Stockalta, juliste tädiltä (Polka Jam), perhonen jolla pippurisilmät valmistettu päiväkodissa ”lapsityömiehen” käsin kuten laps asian ilmaisee.

 

Sarvet kuistin omat, pääsiäiskoristeet Indiskasta.

 

 

Tukholman tuliaiset.

Tukholmassa täytyy aina käydä Designtorgetilla. Sieltä löytyy varmasti jotain kotiin viemistä. Useimmiten isokokoista. Tällä kertaa löytyi lehtiteline, joka on ikään kuin samaa sarjaa edellisellä reissulla hankitun tarjotintelineen kanssa. Vielä jäi erilaisia tarpeellisia telineitä ostettavaksi.

Mukaan tarttui myös monen vuoden jahkailun jälkeen paperitähti. Sanomalehdestä tehty kierrätysversio oli yksinkertaisesti ohittamaton. Samaa sarjaa oli myös minikoossa, ja näillä pikkutähdillä sai mukavasti tuunattua tylsän tavalliset jouluvalot.

 

 

Pientä tuunausta

Kesäloman akkujen latauksen synnyttämä asunnon uudistus -vimma on tuottanut tulosta hitaasti, mutta varmasti ja pienin askelin. Keittiö on saanut uusien tuolin päällysten lisäksi pientä raikastusta, kun maalasin aiemmin tumman ruskean kynttiläkruunuvalaisimen valkoiseksi. Homma kävi kätevästi maalarin valkoisella spray-maalilla.

Maalaushommiin päästiin myös olohuoneessa. Polttopuita kellarikomerooni kuskaava isäni on vuosien varrella esittänyt useamman kerran toiveen, että hankkisin kunnollisen puukorin, jossa isompikin halkokuorma kulkisi kätevästi. Tänä kesänä sain hankittua Porvoon torilta pärekorin, joka kuitenkin kaipasi mielestäni vähän jotain väriä. Sitä varten nappasin rautakaupan hyllyltä  jonkun läpikuultavan öljymäisen maalituotteen, jonka väri taisi olla harmaa tammi. Tällaista jälkeä sillä tuli.

Vihdoinkin kotona

 

 

Uusi koti on loppuelämän projekti. Muutto oli kesäkuussa ja jatkuvasti on jotain askartelua päällä. Syksyn lähestyessä prioriteettina on saada patterit puutarhasta taloon ja lämpöä pesueelle. Listat odottavat vuoroaan, ja moni muukin asia on rempallaan. Kaikki on vinksin vonksin, kotoista ja hassua. Nopeasti sisäistin että vanha puutalo on elämäntapa, ei jotain mitä voisin suorittaa tai saattaa valmiiksi.

Jokainen aamu ja ilta kiitän onneani tästä talosta, tästä perheestä, näistä ystävistä. On tunne siitä että meidän perhe on vihdoin kotona. Monien mutkien ja kommellusten kautta päädyttiin tänne, ihan niin kuin oli tarkoitettukin.

 

 

Keittiön hylly saatiin vihdoin paikoilleen viikonloppuna. Kunniapaikkaa pitää Neiti Mintun tuparilahja.

 

Home sweet home.

 

 

 

 

Porkkanat maljakkoon!

Torikauppiaan porkkanansäilytys-/sisustusvinkki

Porkkanat kuulemma pysyvät kylmässä vedessä säilytettyinä rapsakoina paljon pidempään kuin jääkaapissa säilytettäessä. Pitää vaan muistaa vaihtaa uusi  vesi joka päivä. Näin sai myyjä myytyä kaksi nippua yhden sijasta.

 

Jälkikirjoitus.

Viikkoakaan ei ole kulunut porkkanoiden hankinnasta, ja olen tunnollisesti vaihtanut veden joka päivä. Kaksi jäljellä olevista porkkanoista ovat täysin pehmenneitä kärjestä, ja pitkin porkkanaa löytyy koloja, josta pehmeä porkkanakudos valuu ulos. Yäk. Testiyksilöt ovat syömäkelvottomia.

 

Pientä projektia

Olen tänä kesänä tutustunut ensimmäistä kertaa käsitteeseen kesäloma. Neljä viikkoa hujahti kuin hetkessä, enkä mitenkään hinkunut takaisin töihin. Siitä huolimatta tuli havaittua, että sanonta akkujen lataamisesta lomalla pitää kuin pitääkin paikkansa. Kesäloman viimeisenä viikonloppuna tein pitkän listan asioista, joihin tarttuisin pikimmiten. Listalta löytyi kaikenlaista keittiön kaappien siivouksesta seinän tapetointiin ja kynttiläkruunun maalaukseen.

Maanantaina herätessäni ensimmäiseen työpäivään olo oli mitä energisin, ja heti illalla kotiin päästyäni tartuin toimeen. Keittiön kaappien siivous osoittautui akuuteimmaksi toimeksi, sillä huomasin oliivipurkin vuotaneen loman aikana pitkin ruokavarastojani. Pientä lisätyötäkin aiheutui, sillä yksi hylly piti uusia edellisen imettyä itseensä reippaasti mustaa lientä.

Tänään kavoin esiin lomareissulla erään liikkeen poistomyynnistä hankkimani Marimekon kankaan, josta olin suunnittellut uudet päälliset keittiön ruokapöydän tuoleihin. Ajattelin ensi välttää helpointa tietä, eli kankaan nitomista kiinni istuimiin, sillä epäilin paljon valkoista sisältävän kankaan kaipaavan pesua kohtalaisen usein. Lopulta kärsimättömyys vei kuitenkin voiton, en jaksanut ryhtyä ompeluhommiin, joten naulasin kankaan kiinni istuimiin korvistelineestä ylijääneillä pienillä messinkinauloilla.

Istuinten kannattimet (pienet puupalat istuinten alla) olivat jo pitkään irtoilleet pahaa-aavistamattomien vieraideni kauhuksi, joten päätin samalla ruuvata ne kiinni runkoon aiemman naulauksen sijaan.

Myös kynttiläkruunu on saanut jo ensimmäisen maalikerroksensa, mutta tapetoinnin suhteen olen vielä hieman epävarma. Vaikka olenhan jo kerran nähnyt miten työ tehdään, mitä sitä turhaan jännittämään.

Tuoleista tuli ihan nätit, vai mitä?