Kirsikkapiirasta monella tapaa

Viime kesänä lupasin että ”kunhan kaikki on kunnossa” leivotaan talossa kirsikkapiirakkaa. Täällähän ei tule ikinä olemaan kaikki kunnossa, joten kirsikkapiirakkaa piti leipoa siitä huolimatta. Tässä kolme reseptiä joita kokeilin!

Ylimpänä Rohkelikon kirsikkapiirakka

Pohja:

  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 muna
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 dl perunajauhoja
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1 dl kermaa

Täyte:

  • iso säilykepurkillinen hapankirsikoita
  • 2 rkl vettä
  • 3/4 dl sokeria
  • 2 rkl perunajauhoja

Muruseos:

  • 50 g voita
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja

Valmista ensin pohja:

  1. vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi
  2. lisää muna joukkoon, sekoita
  3. yhdistä keskenään vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe
  4. lisää yhdistetyt kuivat vuorotellen kerman kanssa voi-sokerivaahtoon, sekoita varovaisesti

Voitele pyöreä irtopohjavuoka, levitä taikina sen pohjalle (muista laittaa esim. pelti tai voipaperi alle, ainakin oma vuokani vuotaa).

Paista pohjaa uunin alimmalla tasolla noin 10 minuuttia, 200 astetta.

Laita täytteen aineet kattilaan, kiehauta tuhdiksi hilloksi (ei kestä kauaa). Nypi muruseoksen aineet sekaisin.

Kun pohja on ollut uunissa sen oman 10 minuuttiaan, lisää päälle kirsikkatäyte ja sen päälle muruseos. Jatka paistamista uunin keskiosassa uunista riippuen noin 20 minuuttia, kunnes muruseos alkaa olla kullanruskea paikottain.

Tämä on yksi mun ihan vakioresepti ja sillä voi tehdä piirakan kuin piirakan. Kokeiltu tähän mennessä raparperi-, omena-, mustikka- ja vadelmapiirakkaan, ja aina toimii. Tuplaamalla pohjan aineet saat piirakkaa noin pellillisen!

Oikealla alareunassa on Hesarin ohjeella tehty piirakka. Siihen sanoisin että ei ollut häävi. Kirsikoista katosi maku ihan täysin, eikä tämä ollut mitenkään kummosta.

Vasemmalla alhaalla Amerikkalainen kirsikkapiirakka

Pohjan muokkasin tästä ohjeesta.

(tee taikina etukäteen!)

  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 240 g kylmää voita

Toimi seuraavasti:

Kerää aineet valmiiksi, laita pieneen astiaan noin 2,5 dl kylmää vettä ja muutama jääpala.

Isossa kulhossa sekoita jauhot, sokeri ja suola. Paloittele kylmä voi kuutioiksi ja nypi joukkoon nopsaan. Jätä seos epätasaiseksi (joukossa saisi olla noin herneenkokoisia paakkuja) ja lopeta ajoissa ennen kun taikina lämpeää liikaa. Kaada seoksen päälle noin desi kylmää vettä (ei jääpaloja!) ja silikonilastalla tai vastaavalla sekoita taikinaa tasaiseksi. Tässä vaiheessa kannattaa sitten ottaa kädet käyttöön.  Vaivaa hellästi ja lisää kylmää vettä ruokalusikallinen kerrallaan kunnes saat taikinan kiinteäksi möykyksi. Jaa kahteen osaan, painele pieneksi kiekoksi ja laita esim. kelmun sisällä jääkaappiin. Säilyy melkein viikonkin, itse annon viilentyä pari tuntia ennen leipomista.

Kauli taikinat hieman piirakkavuokaasi (halkaisija noin 28 cm) suuremmiksi pyöreiksi levyiksi. Voitele vuoka ja nosta kaulimen avulla toinen levy vuokaan. Kaada täyte pohjan päälle, nosta toinen levy päälle. Leikkaa levyt jokseenkin samankokoisiksi, käännä ne ”sisäänpäin” ja rypytä. Voitele munalla (käytin jenkkiohjeen mukaisesti muna-vesiseosta, jossa oli noin 2 rkl vettä) ja ripottele päälle karkeaa sokeria. Itse käytin ruokosokeria. Leikkaa terävällä veitsellä muutamia viiltoja piirakan pintaan. Itse käyttelin vielä pientä piparkakkumuottia koristeluun.

Paista uunin keskitasolla, 200 astetta, noin 25 minuuttia, sen jälkeen laske lämpötila 175 asteeseen ja jatka paistamista kunnes piirakka on kauniin värinen (noin 25-35 minuuttia). Tämäkään ei ollut ihmeellistä, mikä johtui mielestäni täytteestä. Aion tehdä tällä ohjeella syksyllä omenapiirakkaa, katsotaan sitten uudelleen (ja raparperipiirakkaa, ja mansikka-raparperipiirakkaa, jne).

Mainokset

Oi ihana marja.

Viime sunnuntaina löysin kaupasta ensimmäistä kertaa (tänä keväänä) vadelmia ja mustikoita. Punaherukoitakin oli, ja olisin niitä ottanut, elleivät olisi olleet homeessa. Onneksi vadelmat olivat ihan priimaa. Mustikat vähän mauttomia pensasversioita. Eikä nämä tosiaan mitään paikallista tuotantoa olleet, vaan tulivat Espanjasta. Kyllä teki silti hyvää popsia jotain niin raikasta!

Tässä menossa jo toiset rasialliset.

Lusikkaleivät

Lusikkaleivät – nuo päiväkahvin helpot kaverit.

  • 200 grammaa voita (tai sinistä keijua jos haluat maidottomat lusikkaleivät)
  • 200 grammaa sokeria
  • 300-400 grammaa jauhoja (lisäsin jauhoja kunnes taikina oli sopivan kiinteää, mutta en huomioinut tarkkaa määrää)
  • 2 tl leivinjauhetta
  • mausteita oman mielen mukaan, laitoin kanelia ja vaniljaa
  • päälle marmeladia ja tomusokeria

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa sätkövatkaimella sokeri ja voi yhteen. Lisää seokseen sekoitetut kuivat aineet. Kannattaa laittaa pieneen määrään jauhoja leivinjauhe ja mausteet ja lisätä sitten pelkkiä jauhoja kunnes taikina on kiinteää. Teelusikkaan painelin taikinan ja ladoin pellille, sain tästä määrästä kaksi pellillistä ”puolikkaita lusikoita”. 180 astetta/keskitaso/kymmenisen minuuttia.

Lusikkaleipien jäähdyttyä laitoin osaan väliin raparperi-inkiväärimarmeladia, ja osaan vadelmamarmeladia. Päälle ripottelin tomusokeria. Raparperi-inkivääriversiot tekivät kauppansa huomattavasti perinteisiä paremmin!

Paremmat mokkapalat

Teki vietävästi mieli mokkapaloja, ja etsin tovin sopivaa reseptiä. Päädyin Haaveena Kahvila -blogin reseptiin, jota muokkasin aavistuksen. Sokerin määrä tuntui ensin aika hurjalta ja yksi tekemistäni muutoksista oli vähentää sokeria hiukan. Tämä oli kuitenkin kaikista kokeilemistani mokkapalaohjeista ehkä paras, ja mokkiksista tuli todella meheviä ja hyviä!

Pohja:
4,5 dl sokeria
5 dl jauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta
1 1/2 tl soodaa

1tl suolaa
2 1/2dl vettä
200g voita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa

Sekoita kulhossa keskenään kuivat aineet (sokeri, jauhot, vaniljajauhe ja sooda). Laita kattilaan voi, vesi, kaakaojauhe ja suola – kiehauta. Yhdistä sekoitetut kuivat ja kaakaoseos. Vatkaa sitten taikinan joukkoon kahvi ja kun taikina on jäähtynyt haaleaksi sekoita joukkoon kananmunat. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kuorruta vasta jäähtyneenä!

Kuorrute:
100 g voita
2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
tomusokeria

Kiehauta kattilassa kaikki kuorrutuksen aineet ja lisää sen jälkeen joukkoon tomusokeria kunnes kuorrute on sopivaa levitettäväksi pohjan päälle. Itse pidän kattilan pienellä lämmöllä kun sekoittelen tomusokeria joukkoon, saan näin kuorrutteesta tasaisen helpommin. Koristele nonparelleilla/valkoisella suklaalla/tms.

Kuva

Sikalautanen ❤

Ilouutisia

Hurraa!

Etsiessäni internetistä kuumeisesti tietoa paikoista joista saattaisin saada tilattua Jelly Beanseja Suomeen, löysin tämän ilouutisen:

Jelly Bean Dream laite ja karamellit rantautuvat Suomeen

Jellybean machine

Snackfood Oy tuo maaliskuussa Gastro 2012 messuilla markkinoille uuden Jelly Bean Dream konseptin, jossa mukana tulee näyttävä itsepalvelulaite, joka on helppo sijoittaa myyntipisteessä minne vaan. Tarvitaan vain vähän lattiapinta-alaa ja ympärille hieman tilaa, niin myynti lähtee käyntiin itsestään.

Lähde: http://www.snackfood.fi

Harkitsen tuollaisen koneen toivomista syntymäpäivälahjaksi, tässähän on pyöreet vuodet täyttymässä. Voisin laittaa sen vaikka kuistin nurkkaan ja ottaa siitä joka aamu kourallisen karamelleja kouluevääksi.

 

PÄIVITYS: Olin yhteydessä maahantuojaan ja sain nopsasti tiedon että laitteita lienee tulossa aluksi ainakin joihinkin HopLopeihin, ABC-asemille sekä Tykkimäelle!

Huono kopio

Äitini tekee maailman parasta kaalilaatikkoa. Niinpä ostin eräänä päivänä ainekset kaalilaatikkoon ja soitin äidille, joka opasti ja ohjasi minua puhelimessa. Tein laatikon täsmälleen äidin ohjeiden mukaan ja annoin sen kypsyä uunissa tuntitolkulla. Yläkertalaiset antoivat ystävällisesti puolukoitakin, että laatikon kylkeen saatiin survosta. Lopputulos näytti kaalilaatikolta, tuoksui kaalilaatikolta, mutta valitettavasti ei maistunut äidin kaalilaatikolta. Äiti tarjoaa kaalilaatikon kanssa aina keitettyjä perunoita ja lihapullia, joita nyt ei ollut, liekö johtunut tästä ettei laatikko oikein maistunut.

Kunhan saan maun kohdalleen, jaan reseptinkin, mutta toistaiseksi homma on ns. hakusessa.

Tukholma kutsuu!

Neiti Minttu ja allekirjoittanut suuntaavat viikonloppuna Tukholmaan. Luvassa shoppailua ja hyvää ruokaa, ja tiedän että omat jalkani johdattavat minut Södermalmin kauppahallia kohti. Yksi matkan kohokohdista on kun näen valokyltin jossa lukee Grekisk Fast Food. Ainoa ongelma näissä gyroksissa on se, ettei niitä jaksa syödä kovin montaa.