Lahjaksi lapselle

Esikoisen syntymäpäivä lähestyy, ja lisäksi lähipiirissä on juhlittu ihanan kummipojan ensimmäistä syntymäpäivää. Kummityttöni puolestaan on jo niin vanha, että vaikka syntymäpäivä oli jo, en ole saanut lahjaa hankittua. Vaikuttaa siltä että mitä vanhempi ihminen, sen vaikeampaa lahjojen ostaminen on.

Muille pienten ihmisten lahjojen kanssa painiville muutama vinkki!

Kummipoika sai syntymäpäivänään meiltä kerhotossut.

Robeezin kerhotossut on meillä käytössä hyviksi todettu, niitä on nyt menossa neljännet.

Lisäksi paketista löytyi kerhoreppu.

(Kuva ja muita värejä nähtävissä esim. täältä)

Omalle pojalle ostin jo ennen joulua Punaisen Norsun sydänkuvioisen lippiksen. Nähtäväksi jää mitä poika siitä on mieltä.

Äiti toivoo pojalleen lisäksi Camilla Lundstenin ’Hot dog’ -julistetta

Suomessa julistetta myy ainakin Ombrellino ja Moko. Mäyräkoirien lisäksi Camillan julisteissa seikkailevat muutkin iloiset eläimet, todella kauniita ja tutustumisen arvoisia töitä lapsille ja lapsenmielisille.

Pojan sänkyyn mahtuisi vielä Aarrekidin Pöllö (tai kaksi).

Palapelit ovat meillä nyt iso juttu. Ikäsuositus sanoo muuta, mutta isä ja äiti ovat tykästyneet tähän palapeliin:

Luulen että eläimistä ja niiden asuinpaikoista kovasti kiinnostunut poika olisi yhtä innoissaan kuin vanhempansakin.

Magneettista maailmankarttaa myy esim. Taikatalo ja Stockmann.

Synttärisankari itse toivoo lisää poliisiautoja (äiti alkaa olla sitä mieltä että autokiintiö on täynnä) sekä vanhaan Brion junarataan ”uusia hienoja junia”. Jälkimmäinen toive vaikuttaa varsin kohtuulliselta.

Yksi hyvä lahjavinkki pienelle lapselle on elämys. Vanhempien hyviin kirjoihin pääsee kun vie pienen piltin vaikkapa sopivaan konserttiin, pulkkamäkeen, uimaan, SeaLifeen, HopLopiin…

Tilinpäätös ja toimintasuunnitelma

Vuosi sitten lupasin kolme asiaa itselleni:

1) Katson joka päivä puoli yhdeksän uutiset

2) 365 – Otan yhden kuvan joka päivä

3) En ota stressiä näiden lupausten toteuttamisesta

Nyt on tullut aika tehdä tiliä lupausten toteutumisesta:

1) En missään nimessä ole katsonut puoli yhdeksän uutisia joka päivä, mutta aika usein kuitenkin. Hyvin harvoin puoli yhdeksältä, ja aika usein vasta seuraavana päivänä. Mutta kuitenkin.

2) En ole ottanut kuvaa joka päivä, vaan yhteensä 219 kuvaa vuoden aikana. Tämä tarkoittaa keskimäärin 4,2 kuvaa viikossa. Pidän tätä ihan kohtuullisena saavutuksena.

3) Olen välttänyt stressiä lupausten toteuttamisen suhteen vähintäänkin hyvin. En ihan täydellisesti, sillä on aikoja, jolloin monen kuvattoman päivän putki on hieman painanut mieltäni.

Uuden vuoden lupauksilla on kannattajansa ja vastustajansa, ja perusteluja puolesta ja vastaan on lukuisia. Itse pidän tärkeänä sitä, että välillä pysähtyy miettimään omia tavoitteitaan ja toiveitaan elämänsä suhteen. Ihan arkisia asioita ja miksei vähän suurempiakin suuntaviivoja. Maailmassa on niin paljon näkemistä ja tekemistä, ja tehdäkseen sekä nähdäkseen on muistettava välillä vähän panostaa.

Vuoden 2011 lupaukseni on:

Otan yhden kuvan joka viikko

Tämän lisäksi olisi plussaa, jos aikaa löytyisi enemmän teatterille, kirjoille ja ystävien kanssa kokkaamiselle.

Assari.

Itse koen tämän blogin kirjoittamisessa hankalimmaksi kuvien ottamisen. Ruokaa on yllättävän vaikea kuvata, varsinkin kun usein tulee kokattua sellaiseen aikaan että luonnonvaloa ei enää ole tarjolla. Alla on esimerkki siitä mitä usein tapahtuu. Olen tehnyt ruokaa (paistettua lohta, pinaattista kermakastiketta ja kukkakaali-perunamuusia) ja yrittänyt sitten kuvata annokseni. Tässä vaiheessa äänekkäästi kehräävä (ja vuolaasti mielihyvästä kuolaava) assistentti hyppää ”auttamaan”. Kuvista tulee tällaisia ja merkintä jää tekemättä.