Koska mahdan aikuistua?

Monella tapaa voi ajatella että olen aikuinen. Iän puolesta ainakin. Asutaan omassa kodissa, käydään töissä ja maksetaan laskut. Tämä kohta on erityisen tärkeä sillä lapsena ajatus laskujen maksamisesta valvotti monesti, pelkäsin että en teknisesti selviä tehtävästä. Osaan laittaa ruokaa kuin aikuinen, sillai kun lapsena ajatelinkin että aikuiset osaa, makaronilaatikkoa ja lihapullia. Leivon pullaa ja siivoan vaikkei jälkimmäinen aina niin huvittaisi. Sekin on sitä aikuisuutta.

Mutta sitten on nämä muut asiat. Pukeudun edelleen kuin leikki-ikäinen. Vaatekaappini on tällä hetkellä täynnä pilkkua ja palloa, ötökkäkuosia ja raitasukkahousuja. Monasti kuvittelen että voisin tässä vähitellen päivittää vaatekaappini ja tavallaan kiehtoisi se että siellä olisi enimmäkseen laadukkaita, yksinkertaisia vaatteita, mahdollisesti vain harmaan eri sävyissä. Aamulla ei tarvitsisi miettiä mitä laittaa päälle kun kaikki sopisi yhteen. Väriä asuun saisi asusteilla.

Kun punavalkoiset pallokuvioiset Converseni levisivät, oli aika ostaa uudet, ja näin tilaisuuteni tulleen: harmaan Converset tukisivat uutta aikuista pukeutumistani.
Todellisuus on kuitenkin että kun tulee uuden hankinnan aika, leikki-ikäinen voittaa.

IMG_8640.JPG

Kesäteatteria isoille ja pienille

Tänään teimme koko taloyhtiön voimin retken Puotilan kesäteatteriin. Siellä esitettiin kahden loistavan näyttelijän (Henna Tanskanen ja Karo Lauronen) sekä nerokkaan lavastuksen ja puvustuksen voimin ilahduttava Liisa Ihmemaassa. 40 minuuttinen esitys oli juuri sopivan mittainen perheen pienimmille, ja tunnelma loppuunmyydyssä katsomossa katossa. Isoakin katsojaa nauratti ja naurattaa vieläkin, monta tuntia esityksen jälkeen! Kyllä kannattaa muidenkin lasten ja lastenmielisten varata pikaisesti liput!

Puotilan kesäteatteri

20140608-204116-74476553.jpg

20140608-204227-74547922.jpg

Granaattiomenarakkaus

Joskus tovi sitten hoksasin että granaattiomena on jotain aivan ihanaa. Ostan kiiltäviä, kauniita granaattiomenoita, halkaisen ne ja paukutan sitten siemenet isolla lusikalla isoon kulhoon (sotkuista mutta oudon tyydyttävää puuhaa). Syön siemeniä rahkan ja jogurtin kanssa ja sellaisenaan.

Iltapala!

Hedelmäsalaatti juustokakulle!

Niin kauniita!

Löysin granaattiomenahuumassani Kotivinkin sivuilta aivan mahtavan jogurttikaukun reseptin josta taivutin sitten täytteen täytekakkuunkin. Tein sokerikakkupohjan ja väliin valmistin täytteen jogurttikakun ohjeella:

  • 6 liivatelehteä
  • 1 appelsiinin kuori
  • 5 dl (500 g) paksua (turkkilaista) jogurttia
  • 1 ½ dl sokeria
  • 3 dl kuohukermaa
  • 2 rkl appelsiinin mehua

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Pese appelsiini hyvin ja raasta sen oranssi kuori (parmesanraastimella itse vetelin). Sekoita keskenään jogurtti, sokeri ja appelsiininkuoriraaste. Vaahdota kerma ja sekoita se jogurttiin.
Kuumenna appelsiinimehu ja liuota siihen kuivaksi puristetut liivatteet. Kaada liivate jogurttivaahtoon ohuena nauhana samalla sekoittaen.

Lisäksi tein jogurttikakkuun kuuluvan hedelmäsalaatin pienillä muutoksilla:

  • 1 dl hunajaa
  • 0.5 dl vettä
  • 2 kanelitankoa
  • ½ tl vaniljajauhetta
  • 2 appelsiinia
  • 1 verigreippi
  • 1 granaattiomena

Mittaa pieneen kattilaan hunaja, vesi ja mausteet. Keitä noin 5–10 minuuttia, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Anna jäähtyä kokonaan.

Leikkaa appelsiinit ja greippi terävällä veitsellä paloiksi kulhoon (yritä saada kaikki kuoret pois!), lisää joukkoon granaattiomenan siemenet. Kaada jäähtynyt siirappi hedelmien päälle.

Täytin kakun kahdessa kerroksessa jogurttiseoksella ja hedelmäsalaatilla ja laitoin yöksi jääkaappiin. Juhlapäivänä kostutin kakkua päältä appelsiinimehulla ja kuorrutin kermavaahdolla johon olin sekoittanut purkillisen pehmoista maitorahkaa. Raikkaimman makuinen täytekakku mitä ikuna! Tein jogurttikakun myös ohjeen mukaan keksipohjalla (jouduin lisäämään keksejä ja voita, kun ei tahtonut riittää vuoan pohjalle muuten) ja tämä ohje meni kyllä kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkoon!

Mökillä

Vietettiin tovi jos toinenkin autossa ja sitten viikko mökillä.

Kuva

 

Kuva

 

Mökillä tiskit tiskataan kerran päivässä ulkona, illalla kun vesi lämpiää saunan padassa. 

 

Kuva

Yöllä kun makaa aitassa ihan hiljaa ja kuuntelee kattoon hakkaavaa sadetta, ei haluaisi millään myöntää itselleen että on kova pissahätä. Pihan poikki huussia kohti kaatosateessa juostessaan voi ihastella kesäyön valoisuutta, sateesta huolimatta. Päivällä vessamatkalla tapaa pieniä pääskysiä jotka opettelevat lentämään. Yksi oli eksynyt sisällekin, ja kannoin sen käsissäni takaisin ulos.

Mustikkaa oli metsässä vaikka kuinka, ja harvasen päivä kanttarellipaikasta oli kerättävissä sopiva saalis kastiketta varten.

Kuva

Viimeiseksi käyn aina hyvästelemässä paikat. Laiturin, saunan, pääskyset. Ensi kesänä nähdään taas!

 

Mikään ei muutu, oikeastaan

Täytin siis 30. Kriisi tuli pikavauhtia noin viikkoa ennen syntymäpäivää ja on vasta hellittämässä otettaan.

Ehkä tänään oli se hetki kun tajusin olevani sittenkin sinut asian kanssa. Menin Alkoon ostamaan pullollisen talon virallista kuohuviiniä ja ystävällinen kassaneiti pyysi nähdä henkilöllisyystodistuksen. Ratkesin niin sydämelliseen nauruun että se kuulemma riitti todistamaan että ”asia on kunnossa”. Paperit kysytään lähes aina, eikä näköjeen syntymäpäivä muuttanut sitä asiaa miksikään.

Eilen olin iltasella puutarhassa kääntämässä kukkapenkkiä. Sisälle tultuani sain totisesti tehdä hartiavoimin töitä että sain aivan multaiset jalkani ja polveni hinkattua puhtaaksi. Muuttumaton totuus on tämä: kun on tarpeeksi lämmintä että voin olla paljain varpain ulkona, jalat ovat oikeasti puhtaat seuraavan kerran syksyllä.

Varpaat

kesäjalat

Taidan olla ikuisesti tämmöinen iso lapsi, sanoo synttärikortti sitten mitä hyvänsä.

Loppuun vielä Amanda Palmerin hieno ”In my mind”, joka on lohduttanut minua tämänkin kriisin keskiössä.

In my mind 
In a future five years from now 
I’m 120 pounds 
And I never get hungover 
Because I will be the picture of discipline 
Never minding what state I’m in 
And I will be someone I admire 
And it’s funny how I imagined that I would be that person now 
But it does not seem to have happened 
Maybe I’ve just forgotten how to see 
That I’m not exactly the person that I thought I’d be 

And in my mind 
In the faraway here and now 
I’ve become in control somehow 
And I never lose my wallet 
Because I will be the picture of discipline 
Never fucking up anything 
And I’ll be a good defensive driver 
And it’s funny how I imagined that I would be that person now 
But it does not seem to have happened 
Maybe I’ve just forgotten how to see 
That I’ll never be the person that I thought I’d be 

And in my mind 
When I’m old, I am beautiful 
Planting tulips and vegetables 
Which I will mindfully watch over 
Not like me, now 
I’m so busy with everything 
That I don’t look at anything 
But I’m sure I’ll look when I am older 
And it’s funny how I imagine that I could be that person now 
But that’s not what I want, if that’s what I wanted then I’d be giving up somehow 
How strange to see that I don’t want to be the person that I want to be 

And in my mind 
I imagine so many things 
Things that aren’t really happening 
And when they put me in the ground, I’ll start pounding the lid 
Saying ”I haven’t finished yet – 
I still have a tattoo to get 
That says ’I’m living in the moment’.” 
And it’s funny how I imagined that I could win this winless fight 
But maybe it isn’t all that funny that I’ve been fighting all my life 
But maybe I have to think it’s funny if I wanna live before I die 
And maybe it’s funniest of all to think I’ll die before I actually see 
That I am exactly the person that I want to be 

Fuck yes 
I am exactly the person that I want to be

Koko Amanda Palmer Goes Down Under levyn voi ostaa dollarilla täältä.