Raikas sitruuna-marenkitorttu

Olen etsiskellyt hyvää sitruuna-marenkitortun ohjetta jo tovin koska sellaisen löytäminen säästäisi rahaa ja reissuja Kakkugalleriaan. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen lannistuin hetkeksi. Suurin ongelma tuntui olevan että uunista ottamisen jälkeen torttu muuttui vetiseksi ja marenki luisteli päältä pois. Pohjista tuli kovia, sitruunatäytteestä tahmaista jne.
Onneksi maltoin kokeilla vielä kerran,
Kinuskikissan ohjeella.
Ainoa muutos jonka tein oli että lisäsin marenkiin ruokalusikallisen fariinisokeria (tungen sitä kaikkeen, sehän on rakkauden ohella se korvapuustieni toinen ”salainen ainesosa”).

20140423-223704.jpg

Täydellistä!

Mainokset

Linssi-makkarakeitto lämmittää

Vähän vajaa kaksi vuotta sitten, kun olin hiljattain muuttanut vieraaseen maahan ja kaupunkiin, kutsui eräs maannaiseni minut yllättäen kylään. Ja kuinka sattuikaan, hellalla porisi parhaillaan reilu satsi linssikeittoa, josta minullekin liikeni lautasellinen tai kaksi. Muistan vieläkin miten tämä lyhyt rupatteluhetki, ja mukavan kipakka keitto lämmittivät mieltä ja ruumista. Sittemmin olen tehnyt tätä keittoa omassa keittiössäni useamman kerran, vaikka kaupunki onkin jo tullut tutuksi eikä koti-ikävä enää samalla tavalla vaivaa.

Alkuperäistä ohjetta en tullut koskaan pyytäneeksi, mutta netistä löytyneitä ohjeita soveltaen olen päätynyt seuraavaan.

  • 1 iso sipuli
  • 3 perunaa
  • rypsiöljyä
  • 1 tl currymaustetta
  • chiliä oman maun mukaan (jauhetta tai tuoretta)
  • 2 dl punaisia linssejä
  • 1 l lihalientä
  • tomaattisosetta (1 pieni tlk tai vastaava truuttaus putkilosta)
  • makkaraa oman maun mukaan
  • suolaa, mustapippuria
  • persiljaa

1. Kuori ja pilko sipuli ja perunat.

2. Kuullota sipulit öljyssä kattilassa, lisää curry, chili, huuhdotut linssit, perunat, lihaliemi ja tomaattisose. Keitä miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Lisää makkarakuutiot ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai chiliä. Annostele lautaselle ja ripottele päälle persiljaa.

IMG_1155

IMG_1156Viime kerralla käytin mausteista merguez-makkaraa, mutta suosikkini on kuitenkin ihan tavallinen HK:n Sininen -tyyppinen jauhomakkara, jota käyttäessä keittoa voi maustaa rohkeammin chilillä.

Terveysstartti

Majatalossa on ollut vähän hiljaisempaa…viimeisen vuoden ajan. Näin uuden vuoden alussa energiaa ja intoa aina löytyy jostain, ja tekee mieli tsempata tietyillä elämän osa-alueilla. Kaikenlaiset terveysvillitykset ovat omiaan viemään  mukanaan, ainakin hetkeksi.

Tänään aamu alkoi vihersmoothien, tuorepuuron ja verigreipin voimalla. Kaunis väripaletti, eikö?

IMG_1150

Vihersmoothie syntyi avokadosta, selleristä, persiljasta ja ananas-greippimehusta.

Tuorepuuron teen yleensä edellisenä iltana. Siihen tulee pakastemarjoja ja banaani (survottuna), turkkilaista jugurttia, ananasmehua, vähän juoksevaa hunajaa, kaurahiutaleita ja pellavansiemenrouhetta (tarkoituksena on siirtyä pellavansiemeniin, kun vihdoin sain hankittua niitä). Jos pöperö on aamulla liian jytkyä, siihen voi sekoittaa vähän maitoa tai mehua.

Aika lailla vastaavaa saa täällä Sveitsissä bircher myslin nimellä. Ja sehän se on sveitsiläisten hyvinvoinnin salaisuus, oman tulkintani mukaan (tuskin se fondue ainakaan on). Tosin useimmiten täällä päin myslissä on omenaa ja hedelmiä. Pähkinöitä voisi myös lisätä.

p.s. Kuvasta puuttuu maitokahvi, en nyt sentään ihan hulluksi ole heittäytynyt.

Granaattiomenarakkaus

Joskus tovi sitten hoksasin että granaattiomena on jotain aivan ihanaa. Ostan kiiltäviä, kauniita granaattiomenoita, halkaisen ne ja paukutan sitten siemenet isolla lusikalla isoon kulhoon (sotkuista mutta oudon tyydyttävää puuhaa). Syön siemeniä rahkan ja jogurtin kanssa ja sellaisenaan.

Iltapala!

Hedelmäsalaatti juustokakulle!

Niin kauniita!

Löysin granaattiomenahuumassani Kotivinkin sivuilta aivan mahtavan jogurttikaukun reseptin josta taivutin sitten täytteen täytekakkuunkin. Tein sokerikakkupohjan ja väliin valmistin täytteen jogurttikakun ohjeella:

  • 6 liivatelehteä
  • 1 appelsiinin kuori
  • 5 dl (500 g) paksua (turkkilaista) jogurttia
  • 1 ½ dl sokeria
  • 3 dl kuohukermaa
  • 2 rkl appelsiinin mehua

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Pese appelsiini hyvin ja raasta sen oranssi kuori (parmesanraastimella itse vetelin). Sekoita keskenään jogurtti, sokeri ja appelsiininkuoriraaste. Vaahdota kerma ja sekoita se jogurttiin.
Kuumenna appelsiinimehu ja liuota siihen kuivaksi puristetut liivatteet. Kaada liivate jogurttivaahtoon ohuena nauhana samalla sekoittaen.

Lisäksi tein jogurttikakkuun kuuluvan hedelmäsalaatin pienillä muutoksilla:

  • 1 dl hunajaa
  • 0.5 dl vettä
  • 2 kanelitankoa
  • ½ tl vaniljajauhetta
  • 2 appelsiinia
  • 1 verigreippi
  • 1 granaattiomena

Mittaa pieneen kattilaan hunaja, vesi ja mausteet. Keitä noin 5–10 minuuttia, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Anna jäähtyä kokonaan.

Leikkaa appelsiinit ja greippi terävällä veitsellä paloiksi kulhoon (yritä saada kaikki kuoret pois!), lisää joukkoon granaattiomenan siemenet. Kaada jäähtynyt siirappi hedelmien päälle.

Täytin kakun kahdessa kerroksessa jogurttiseoksella ja hedelmäsalaatilla ja laitoin yöksi jääkaappiin. Juhlapäivänä kostutin kakkua päältä appelsiinimehulla ja kuorrutin kermavaahdolla johon olin sekoittanut purkillisen pehmoista maitorahkaa. Raikkaimman makuinen täytekakku mitä ikuna! Tein jogurttikakun myös ohjeen mukaan keksipohjalla (jouduin lisäämään keksejä ja voita, kun ei tahtonut riittää vuoan pohjalle muuten) ja tämä ohje meni kyllä kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkoon!

Amanda Palmer & The Grand Theft Orchestra – The Bed Song

Hyvää ystävänpäivää! Jaan juhlapäivän kunniaksi itseäni liikuttavan musiikkivideon. Jos olisin facebookissa, jakaisin tätä nyt siellä ja sitten rullaisin alahuultani koska kukaan ei katso eikä kommentoi. Nyt ei tarvitse murjottaa, mutta voin silti toivoa että joku saa tästä yhtä paljon irti kuin minäkin; kylmät väreet ja silmäänkin taisi mennä joku roska. Pitäkää huolta tärkeistä ihmisistänne vuoden kaikkina päivinä.

 

Jälkikirjoitus: tämän videon aiheuttamaan surumielisyyteen vastalääkkeenä (tai ainakin jollakin tavalla tasapainoittavana tekijänä) toimii Samuli Putro.

Some -krapula.

Sosiaalinen media on toisinaan aika hieno juttu. Monesti isot uutiset tavoittavat minut Twitterin kautta. En seuraa ihmeemmin uutistoimistoja, vaan jutut tulvista, kouluampumisista ja metsäpaloista ikäänkuin tihkuvat puhelimeeni siitä huolimatta. Venla-gaalan uutisoinnissa korostettiin kaula-aukkoja ja halkeamia. En lue lehtiä mutta tiedän tämän koska Twitter.

Instagram puolestaan antaa tilaisuuden kurkistaa niiden rakkaiden elämään jotka ovat kaukana, joko maantieteellisesti tai sitten vain sen kiireen päässä joka estää meitä näkemästä viikottain. Sisko laittaa aamuisin tukkansa kauniisti ja rajaa silmänsä taidolla. Tiedän tämän koska Instagram. Sama vinkeä väline tuo isosiskonkin lähelle, vaikka on oikeasti kaukana. Samalla seuraan näppärästi vaikkapa sitä tatuoijaa joka minuakin ajoittain koristelee. Ties vaikka iskisi inspiraatio.

Facebook taas on jotain mitä en aivan ole oppinut sulattamaan vaikka olenkin sitä ahkerasti käyttänyt. Sen alati muuttuvat käyttöehdot ja tavallaan myös muuttuva luonne hämmentävät. Kerran päivässä se kertoo että entinen työkaverini pitää Gigantista. Minulla on ”kavereita” joiden kuvia tai päivityksiä en näe. Oletan että olen listalla jollaisia olen itsekin luonut. Haluan kertoa läheisille kun lapseni sanoo jotain hulvatonta, ja koska lapseni on nerokas ja hulvaton, sitä sattuu usein. Ymmärrän että kaikkia nämä jutut eivät kiinnosta ja siksipä olen luonut oman listan niille joille lapsi on tärkeä tai jotka ovat ilmaisseet että hassun lapsen hassut jutut huvittavat. Sitten on ne ihmiset joita ehkä kiinnostaa hassut eläinjutut (”meillä on hassu koiranpentu, se kyttää naapureita ja juo kahvia salaa!”, ”katsokaa nyt eläimiä, nukkuvat pinossa ihan hassusti!”). Sitten on se väki joiden kanssa lukioaikana ei tullut toimeen mutta jotka ovat unohtaneet sen jossain vuosien saatossa ja haluavat nyt olla ”kavereita”. Kaveripyyntöjä tulee tyypeiltä jotka eivät tunnistaisi tai tervehtisi jos näkisimme kadulla. En minä halua niiden kaveriksi, edes some-leikisti. Oon just sillai lapsellinen.
Poistin profiilini facebookista reilu kolme vuotta sitten. Lähetin kavereille viestin että sain tarpeekseni näistä muka-kuulumisista ja muka-kaveruudesta. Että nyt puhelin käteen, sähköposti laulamaan, tai miksei ihan oikeaakin postia voisi lähettää. Kuvittelin että nyt me kahvitellaan ja soitellaan ja kirjoitellaan kirjeitä. Muutamassa kuukaudessa selvisi miksi facebook on niin suosittu – sain yhden kirjeen ja yhden kortin, mutta muuten olin se joka viimeiseksi kuuli kaikesta. Kutsut jaettiin ja uutiset kerrottiin facebookissa. Tunsin itseni tyypiksi joka istuu kotona sähköttimen vieressä ja odottaa kutsua teelle tai tanssijaisiin. Murruin ja liityin uudelleen kun kummipoika syntyi. Facebookissa sen kuvia pääsi katsomaan ja kuulumisia lukemaan. Vaikkei aina ehtinyt kylään, koki silti tietävänsä mitä ihmistaimelle kuuluu. Nyt näen sitä tuossa rapussa ja pihalla, ja voin kysyä siltä itse, mutta edelleen on paljon sellaista mitä FB tarjoaa mitä haluan. Monesti siellä tapahtuva kuulumisten vaihto ei ole minkään tilalta, vaan sen lisäksi mitä muuten olisi. Silti aina hetkittäin mitta täyttyy – ei mua kiinnosta kuka tykkää Gigantista. Toisaalta, jos mä löydän Etsystä pyörääni kellon jossa on kuva iloisesta nakista, haluan jakaa sen ystävieni kanssa, koska haloo! Soittokello jossa on iloisen nakin kuva! Jos kaikki olisivat Twitterissä niin sehän hoituisi siellä, mutta kun eivät ole. Moni sellainen ei ole joka varmasti arvostaisi nakkikelloa. Moni sellainen ei ole joka on sitä mieltä että tuo on ihan kohtuullinen hinta nakkikellosta.
NakkI!

Eilen se mitta täyttyi taas ihan yllättäen. Pistin profiilini hyllylle. Nyt en tiedä mitä Qulma tarjoaa lounaalla, mutta en mä toisaalta sinne lounaalle ehtisikään. En voi kertoa kaikille että Daphne du Maurierin Rebecca on yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut, mutta toisaalta, vaikka kertoisin niin ei siihen kukaan kuitenkaan tarttuis. Tämmöiseen tarvitsisin ehkä kirjapiirin. Taloyhtiöllä on FB-ryhmä jossa välillä jaetaan tietoa tai tehdään päätöksiä. Näistä jään nyt paitsi. Toisaalta, asutaan kaikki samassa talossa, osittain jopa samassa asunnossa, joten ehkä voin odottaa tietoa tärkeistä asioista vaikkapa puolisoltani. Suurin säälihän on tietysti se että jos opiskelukavereista muodostuva marttakerho pitää käsityöillan, mä en tiedä siitä. Eikun tiedänpäs. Ne varmaan laittaa mulle tekstiviestin.

Postin tuomaa

Kun itse tilaa, saa justiinsa sellaista kun tahtoo! Viime viikolla törmäilin Etsyssä, ja päädyin Ruusuliisan puotiin. Miten ihanaa! Tilasin kahdet korvakorut, enkä tiedä kumpiin olisin enemmän ihastunut. Nuo jälkimmäisen kuvan silkkitoukan kotelot saattavat viedä niukan voiton tuon herkullisen värin takia, ja, no, koska silkkitoukan kotelot! Pienet leppäkertut löytyivät paketista kaupanpäällisenä. Uutta tilausta täällä jo suunnittelen…

20130114-180746.jpg

20130114-180758.jpg